Nykyajalle on leimaa antavaa, että olemme vieraantuneita monista asioista, jotka ennen olivat täysin luonnollisia. Keho, oma itsemme tunteineen ja kokemuksineen ovat meille usein hyvin pelottavia, koska ymmärrämme ja tulkitsemme niitä niin väärin. Ajattelemme sen mitä meissä tapahtuu ja tuntuu hankalalle usein jotenkin vääränä, sellaisena josta pitää päästä eroon hinnalla millä hyvänsä.

Nykyajan tapa hoitaa kaikki lääkitsemällä, joka usein tarkoittaa pelkästään tukahduttamista, tukee tätä vieraantumista ja väärinymmärrystä entisestään. Lääkkeillä tukahduttaminen vahvistamisen ja tukemisen sijaan, ajaa fyysistä, psyykkistä ja henkistä kokonaisuuttamme yhä enemmän pois tasapainosta ja sotkee vahingollisesti herkkää itseparannus mekanismiamme.

Esimerkiksi hankalien tunteiden ja olojen tukahduttaminen mieliala- ja masennuslääkkeillä painaa tunteita yhä syvemmälle kehoon, vaikka kokonaisuutemme viisaus yrittää tuoda niitä kaikin tavoin ulos käsiteltäviksi. Tämä ristiriita sekoittaa kehoa ja mieltä. Kun keho tasapainoon pyrkiessään ottaa kantaakseen tunteita, jotta mieli ei kuormittuisi liikaa, se pikkuhiljaa väsyy, alkaa kipuilla eikä toimi enää tasapainoisesti. Sitten näitä oireita aletaan lääkkeillä tuhahduttaa kuulumattomiin ja oireet syvenevät syvenemistään - kierre on loputon. Hoitamalla näin lääkkeitten avulla, meille vain vahvistuu, että ahdistavat ja hankalat tunteet sekä kehon oireet ovat jotenkin epänormaaleja ja asiaankuulumattomia, sen sijaan, että näkisimme ne hyvin tärkeinä viesteinä kokonaistilastamme.

Ainoa tie todelliseen, luonnolliseen tasapainoon on kohdata, mennä/elää läpi hankalat tunteet, suostua niihin ja kohdata syväkin pelko, joka tuntemiseen saattaa liittyä, sekä auttaa kehoa vapauttamaan jo sinne kertyneet jännitteet ja tunteet. Voimme aina luottaa siihen, että kehomme ja tunteemme toimivat palvellakseen meitä, auttaakseen meitä tasapainoon. Se on meihin sisäänrakennettu ominaisuus, joka on yhtä luonnollinen ja normaali kuin sydämen syke tai hengittäminen. Tuntemuksemme antavat meille arvokasta informaatiota itsestämme - siitä, mikä on meille hyväksi, mitä meidän tulisi välttää, mitä tarvitsemme, missä on jaksamisemme rajat jne.

Kohtaamalla kehomme ja tunteemme ystävinä vihollisen sijaan, näkökulma erilaisiin kokemuksiin muuttuu olennaisesti. Jos ajattelemme kehon ja tunteet vihollisina, meille tulee tarve tukahduttaa, pyrkiä eroon, olla ajattelematta, lääkitä kuulumattomiin, tehdä vaikka mitä, jotta ei tuntuisi siltä kuin tuntuu. Jos taas ajattelemme kehon ja tunteet ystävinä, haluamme tietää lisää, kuunnella, tukea, pyrkiä ymmärtämään ja toimia niiden mukaan, jolloin kaikki alkaa ilman muuta edetä kohti tasapainoa.

Jotta voimme kuulla itseämme, on meidän varattava elämästämme aikaa kuunteluun. Kuuleminen edellyttää hiljaisuutta, pysähtymistä, mitään tekemättömyyttä. Vaikka aikaansaaminen ja tehokkaana oleminen on tärkeää, vielä tärkeämpää on olla säännöllisesti tekemättä mitään ja asettua kuulolle - itselleen, sisimmälleen, keholleen.

Jotta tasapainomme voisi säilyä, meidän on otettava todesta mitä kuulemme. Useinkaan se ei ole miellyttävää, sillä emmehän olisi alkaneet oireilla, ellei jokin meissä olisi jo menossa epätasapainoon, ellei olisi jotain mitä emme ole kuulleet, jotain mitä emme ehkä ole halunneet kuulla. Esimerkiksi syyllisyydentunne oman itsemme tai läheistemme laiminlyönnistä ei ole miellyttävää, mutta takuulla herättelee meitä toimimaan toisin tai ainakin havaitsemaan ettei jokin ole nyt kohdallaan. Syyllisyydentunteestakaan ei tarvitse syyllistyä, vaan ottaa siitä vain yksinkertaisesti informaatio vastaan ja päästää se sitten menemään. Elintapa-, asenne- tai muun muutoksen tarve harvoin iskee silloin kun kaikki sujuu, tuntuu hyvältä ja on mukavaa.  

Elämän luonnollinen olemus on tasapaino, johon kaikki tässä luomakunnassa pyrkii luonnostaan. Kun tasapainoa ei kunnioiteta, eikä alkavasta epätasapainosta välitetä tai se ymmärretään väärin ja tukahdutetaan, seurauksena on yhä syvempää epätasapainoa. Siksi on niin tärkeää ystävystyä itsensä, kehonsa ja koko elämän kanssa. Luottaa sisäisiin tuntemuksiin ja hälytysmerkkeihin, jotka yrittävät AINA pitää meidät  tasapainossa herättämällä huomiomme, jotta voimme toimia ja tehdä muutoksia ja valintoja omaksi parhaaksemme, jotta tiedämme mitkä valinnat ovat tukevia, eheyttäviä, mitkä hajottavia ja toimimattomia.

Elämän ja itsemme hallitseminen tekniikalla ja kemialla ei ole luonnollista. Ne ovat ainoastaan oiva apukeino meitä palvelemaan. Kun tarvitsemme lääkkeitä, jotta kestäisimme nykytekniikkaa ja kemiallisia aineita - jotain on todellakin pielessä. Vai onko tosiaan järkeä, että syömme esim. hurjat määrät elimistöämme sekoittavia lisäaineita ruuassa  ja sitten syömme lääkkeitä hillitsemään oireita, joita lisäaineet aiheuttavat. Tai emme voi olla hetkeäkään ilman jotain laitetta: TV:tä, radiota, tietokonetta, kännykkää, jolloin aistimme ja mielemme eivät ehdi rauhoittua koskaan tarpeeksi. Siitä taas seuraa mm. levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä - ja taas tarvitsemme lääkitystä. Vai olisiko toinen vaihtoehto tehdä huomioita siitä miten eri asiat vaikuttavat minuun ja tehdä tarvittavia muutoksia sen mukaan?

Valinta oman itsemme hyväksi on aina meillä itsellämme - ei lääkärillä, yhteiskunnalla, esimiehellä, puolisolla, lapsillamme tai kellään muullakaan. Ulkopuolellamme on paljon vaatimuksia, oletuksia ja odotuksia, ja silti jokaisella on suorastaan velvollisuus kantaa vastuunsa omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan kuulemalla omat rajansa ja tarpeensa, toimimalla niiden mukaan ja kertomalla ne toisillekin tarpeen tullen.

10.2.2010

© Sari Saario - Imponen